3 x Spiritual Book Recommendations For The Summer

Olette pyydelleet paljon postausta kirjasuosituksista hyvinvointiin, onnellisuuteen ja tietoiseen läsnäoloon liittyen, ja vihdoin ehdin kuvata muutamat lempikirjani!

Mulle merkittävimmät kirjat on oikeastaan Tollen Uusi Maa (joka on nyt lainassa eikä siksi kuvissa) ja Abraham Hicksin Vetovoiman lakiin keskittyvä tuotanto, niiden harjoitusten ja ydinajatusten yhdistely on mulle tosi toimiva kombo. Läsnäoloa omassa elämässä ja tämän hetken syleilyä/hyväksymistä yhdistettynä tietoiseen tavoitteiden manifestointiin. Tässä siis kolme suosikkikirjaani tietoisen läsnäolon, onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin kategoriasta – suosittelen lämpimästi ottamaan kylmän juoman, kirjan ja viltin pihalle aurinkoon ja valmistautumaan inspiroitumiseen ja VAU-hetkiin!

1.New Earth – Eckhart Tolle

Ensimmäinen kirja, Läsnäolon Voima on varmasti monelle tuttu, ja siitä mullakin kaikki alkoi. Tämä kakkososa oli kuitenkin vielä puhuttelevampi, ja pelkkä yhden sivun lukeminen tästä kirjasta saa mut välittömästi maadoittumaan tähän hetkeen. Uudessa Maassa on mun mielestä selitetty tosi selkokielellä ja kattavasti kaikki mitä ihmisen tarvitsee tietää mielestä, ajatuksista, egosta, tiedostamattomuudesta, tietoisuudesta ja rakkaudesta. Tollen sanat onnistuu taitavasti johdattelemaan lukijan yhä uudelleen siihen tilaan, jossa lukija ymmärtää ettei ole yhtä kuin ajatuksensa ja tarinansa, ja että on osa jotain todella paljon suurempaa.. Kaikkien aikojen lempikirjani johon palaan uudelleen ja uudelleen kun tarvitsen perspektiiviä ja harjoituksia siihen, kuinka löytää tie ajatuksista takaisin sydämeen.

2. Ask And It Is Given – Abraham Hicks 

Toinen suosikkini, jonka opetukset risteää paljon Tollen opetuksien kanssa, mutta jossa keskitytään erityisesti siihen kuinka voit kohottaa omaa “värähtelytasoasi” niin, että et enää vastustele elämää, vaan olet auki ja vastaanottavainen kaikelle: rakkaudelle, menestykselle, unelmien todeksitekemiselle, onnellisuudelle ja hyvinvoinnille. Tykkään myös Abraham-Hicksin meditaatioista youtubessa, sieltä löytyy paljon 10-15 minuutin meditaatioita rahan, terveyden ja rakkauden manifestointiin liittyen. Kirjassa on paljon toistoa ja se on ajoittain huvittavan jenkkiläinen, mutta poimi kirjasta se mikä palvelee sua just nyt ja jätä huomiotta se mikä ei. :)

3. The Untethered Soul – Michael A. Singer

Tätä en ole vielä edes lukenut loppuun, mutta tykkään jo kovasti. Yhdistelee kahta edellistä harjoitusten ja selkokielisten esimerkkien avulla, johdattelee lukijan tilaan jossa ymmärrät että olet rajaton ja että vapautuminen on vain yhden tietoisen hengityksen päässä. Tämä kirja opetti mulle yhden tärkeimmistä harjoituksista, joka mullistaa elämääni joka hetkessä: mun ei ikinä tarvitse tehdä mitään muuta rauhan ja hyvän olon löytääkseni, kuin aueta. Aina kun tunnen että sulkeudun (elämän, haasteen, väsyn, vastoinkäymisen edessä), ei tarvitse kuin hengittää rentoutta sydämeen ja hartioihin, ja kuvitella kuinka aukenen. Sulaa tähän hetkeen, antautua sille.

Siinä kolme suosikkikirjaani tästä kategoriasta! Kuulisin mielelläni teidän suosituksia, jos teihin on joku kirja kolahtanut erityisen kovaa. Ihanaa sunnuntaita xx

//
Here’s my 3 book recommendations for the summer.

Learning how to live a life of unconditional love, come fully into the present moment, manifest everything you want in life and how to take actively steps towards those dreams – these powerful books have it all covered. They will help you to step into your fullest potential, one breath at a time.

Take one of these beauties outside, have a cold drink and get ready for some serious inspiration and WOW-moments.

1. Eckhart Tolle – New Earth

2. Ask And It Is Given – Abraham Hicks

3. The Untethered Soul – Michael A. Singer

xx Ella

 

Hyvää äitienpäivää

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ihan erityisesti omalle.

Kiitos äiti siitä että olet aina tukena, rakastat ja otat syliin silloin kun mun omat jalat ei jaksa. Kiitos että opetit mulle jo ihan pienenä että riitän aina sellaisena kuin olen, ja että vaikkei musta ikinä tulisi kympin oppilasta, mä olen silti arvokas, rakastettava ja uniikki. Kiitos että muistutat omalla esimerkilläsi, että joskus parasta mitä voidaan tehdä toiselle tuoda kukkakimppu, vuoallinen makaronilaatikkoa ja antaa iso halaus. Kiitos että olet opettanut että muista ei voi ikinä välittää liikaa. Kiitos että annat mun kompuroida, kasvaa, kulkea omaa polkuani ja että niinäkin hetkinä kun olen mennyt ihan metsään, sä olet luottanut siihen että löydän kyllä takaisin polulle.

Rakastan ja arvostan sua äärettömästi. <3

Omien unelmien todeksitekemisestä

Osallistutko aktiivisesti syvimpien toiveidesi todeksi luomiseen?

Mun villeimmät unelmat on tosi erilaisia siihen verrattuna, millainen mun todellisuus tällä hetkellä on: unelmissani elätän itseni tekemällä asioita joita kohtaan tunnen paloa ja kutsumusta, asun luonnon keskellä paikassa jossa voin kävellä joka päivä paljain jaloin ulos, työntää kädet heti herättyäni multaan ja liikun sulavasti ympäriinsä kehossa joka on vahva ja elastinen. Todellisuudessa työskentelen nyt päivätöissä 5-7 päivää viikosta, elän viileässä ja kiireisessä kaupungissa ja teen parhaani jotta saisin tiivistettyä joka päivään tunnin verran joogaa joka vie mua lähemmäs tavotteitani.

Luotan elämään ja siihen että tässä mun tarvitsee olla just nyt. Ajattelen että elämä ei ikinä sano Ei meidän syvimmille toiveille, se saattaa välillä sanoa Ei vielä: että elämä haluaa meidän oppivan ne opetukset joita tämä hetki pitää sisällään ennen seuraavaa vaihetta.

Ja kun otetaan haastavat ajanjaksot mahdollisuutena oppia kärsivällisyyttä, oppia kuinka imeä energiaa ja intoa omasta mielikuvituksesta (mä esimerkiksi vierailen ylläolevien kuvien maailmoissa aika usein, ne täyttää mut ilolla ja päättäväisyydellä) ja opetellaan olemaan oman elämämme alkemisteja tutkimalla kuinka voidaan muuttaa tavalliset arkipäiväiset asiat kullaksi ja tekemällä tässä hetkessä se mitä voidaan tehdä viedäksemme itseämme askeleen lähemmäs siihen suuntaan mihin halutaan kulkea, me osallistutaan aktiivisesti omien unelmiemme todeksi tekemiseen ja ennen kuin huomataankaan, saadaan todistaa ilahtuneina niiden toteutumista.

Ihanaa torstaita ♥
//

Are you actively participating in the manifestation of your deepest desires?

My wildest dreams are very different from the actual reality where I live in at the moment: in my dreams I make a living doing things I feel called to do, living in a jungle where I can walk barefootedly ever day and I have a body that is strong and flexible. In reality I’m working in a day job, living in a busy cold city, doing my best to squeeze in a yoga session every day which brings me closer to my goals.

I’m trusting life and trusting that this is where I need to be right now. I think life never says no to us and our dreams, it just sometimes says not now; it wants us to first learn the lessons that this moment holds within.

By taking the challenging phases as a chance to learn patience, learn how to draw energy and enthusiasm from our imagination (I visit the place in this picture often, it fills me with joy and determination) and being the alchemists of our own life through exploring how we can turn ordinary things into gold, we are actively participating in the manifestation of our dreams and soon enough we get to witness with excitement how they become true.

Have a beautiful day ♥

Tahdotko olla onnellinen? Lakkaa kääntämästä selkääsi surulle

Sain yksi päivä kommentin, joka oli niin intensiivinen pakkaus pelkoa ja vihaa etten julkaissut sitä. Ei siksi etteikö niitä tunteita saisi tuntea, vaan siksi etten tahtonut päästää sellaista energiaa eteenpäin teille kaikille jotka kommentteja luette. Kommentin pointtina oli, että minä ja Kaisa kuulostetaan hulluilta psykopaateilta jotka yrittää vakuutella maailmalle että on hyvä olla itsensä kanssa, vaikka oikeasti ei ole. Lukija oli tulkinnut meidän molempien tekstit ja jutut niin, että kielletään kaikki negatiiviset tunteet ja päätti kommenttinsa siihen että se on epätervettä ja sitä kutsutaan psykoottiseksi defenssiksi.

Kiitos tälle lukijalle (joka ei kommentista päätellen todennäköisesti ole ikinä ennen lukenut mun blogia), siinäpä hyvä johdanto tekstiin joka on ollut tässä hetkisen uunissa kypsymässä. Olen tätä asiaa blogissani korostanut aika paljon erityisesti tässä viimeisen vuoden mittaan, mutta eipä tätä voi painottaa liikaa maailmassa jossa valtaosa meistä on ihan mestareita turruttamaan tunteita. Here we go:

Mun kokemuksen mukaan avain onnellisuuteen kulkee just nimenomaan sen kautta että mitään tunteita ei kielletä. Että otetaan vastuu omasta hyvinvoinnista, lakataan juoksemasta omia tunteita pakoon tai syyttämästä maailmaa niistä, ja käännytään sisäänpäin kohdaten ne tunteet niinkuin ne ansaitsee tulla kohdatuksi: läsnäololla. Niinkuin maailman rakastavin aikuinen kohtaisi lapsen. Ei se, joka käskee lasta olemaan hiljaa kun se itkee (ja uhkaa että joudut rinkkaan jos et nyt lopeta), vaan se joka kyykistyy lapsen tasolle, katsoo lempeästi silmiin, koskettaa ja on läsnä.

Olen kohdannut viimeisen vuoden aikana tunneskaalan tummemman puolen, sen jota huomaamattani välttelin ensimmäiset 23 vuotta elämästäni. Olen lakannut juoksemasta, kääntynyt kannoillani ja halannut sitä pientä sisäistä tyttöä joka on niin kauan pyytänyt: kuuntele mua. Älä käännä selkää, anna mun tanssia myös tummien tunteiden kanssa. Anna mun oppia kaikki se, mitä häpeä, kateus, suru, aggressiivisuus ja pelko tahtoo opettaa, ja anna mun luoda myös niitä polttoaineena käyttäen.

Ja niin mä olen sitten tehnyt. Itkenyt silmät päästäni kun jokin vuosia kohtaamatta ollut tunne on päässyt vihdoin pulppuamaan pintaan, pitänyt itseäni tiukasti sylissä, sulkenut verhot ja maannut kasvotusten tunteideni kanssa. Luonut intensiivistä kamaa kirjoittamalla, tanssimalla, maalaamalla. Kuunnellut, pikkuhiljaa tajunnut: negatiivisia tunteita ei ole olemassakaan. Negatiivisuuden illuusio syntyy silloin kun me vastustetaan sitä mitä tunnetaan: kun sisällä on ristiriita. Kun tunnetaan vaikkapa surua, mutta kuvitellaan ettei saataisi tuntea.

Tämän olen havainnut: Vaikeat tunteet muuttuvat, kun kohtaamme ne läsnäololla. Ne muuttuvat vaikeista neutraaleiksi. Suru, pelko, kateus, häpeä.. Ne kaikki muuttavat muotoa, kun hyväksymme ne. Ristiriitaisuus ja solmut aukeavat, tunnemme jälleen että hengitys kulkee ja olemme vapaita. Saatamme edelleen tuntea vaikkapa surua, mutta nyt sitä pitää toisesta kädestä kiinni rakkaus, toisesta kiitollisuus, ja se suru rauhoittuu tukehduttavasta pehmeäksi suruksi: sellaiseksi joka tuntuu oikeastaan miellyttävältä.

Siis koko teksti tiivistetysti:

Jos tahdot voida hyvin, todella hyvin, älä taistele epämukavuutta vastaan. Älä juokse ärsytystä karkuun tai käännä selkääsi kateudelle. Älä pura niitä muihin, juokse henkihieverissä etsimässä jotakuta tai jotain mihin dumpata ne tunteet, tai turruttaa.. Käänny ja kohtaa ne. Syleile niitä suurella lempeydellä ja rakkaudella, niinkuin syleilisit pientä vauvaa joka itkee. Kuuntele niitä ja uskalla olla, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi, se ihminen (aikuinen) joka antaa sille tunteelle (sisäiselle lapselle) just sen läsnäolon ja syleilyn jonka se ansaitsee. Parhaimmillaan nekin tunteet on mieletöntä luovaa voimaa. Sun kaikki tunteet on sussa, ne on osa sua, ja pahinta mitä voit tässä maailmassa tehdä on kääntää selkäsi itsellesi. Silloin sä käännät myös selän elämän valoisammille sävyille: rakkaudelle, ilolle ja vapaudelle.

Tunteidentäyteistä lauantaita ystävät ♥

Kiitos

Kiitos.

Kiitos että te olette siellä. Kiitos että muistutatte silloin kun mä unohdan, että avoimuus ja rehellisyys ei ole heikkouksia, ne on vahvuuksia. Kiitos että olette aina ottaneet mun sydämen niin lempeästi käsiinne ettekä ikinä iskeneet siihen kyynisyyden tai vähättelyn piikeillä, ette edes silloin kun mun ongelmat on isossa perspektiivissä ihan häviävän marginaalisia ensimmäisen maailman huolia.

Te annatte mulle uskoa ihmiskuntaan kerta toisensa jälkeen sillä miten olette, tuette, rakastatte, rohkaisette, ette anna mun vetäytyä kuoreeni silloin kun epäilys siitä että mitä helvettiä mä oikein teen ottaa vallan. Mä en ikinä ota sitä itsestäänselvyytenä, ja kaikki mitä elämässäni teen tähtää isommassa mittakaavassa siihen että voin antaa takaisin, olla instrumentti jonka läpi rakkaus ja hyvä ja apu voi virrata niille jotka sitä eniten tarvitsee.

Nyt muistan taas, että ei sillä ole mitään väliä että multa lähtee seuraajia joka kerta kun postaan jotain joka ei ole vain iloa ja valoa.. Väliä on sillä, että se mitä kirjoitan resonoi lukijassa, vaikka siellä olisi vain yksi lukija. Väliä on sillä että jatkan oman sydämeni seuraamista niinäkin hetkinä kun kuulen sen äänen vain kuiskauksena. Väliä on sillä etten anteeksipyytele tai pelkää sitä että mä olen ihminen, keskeneräinen, teen parhaani ja kaadun välillä turvalleni. Väliä on sillä että mä en ikinä, ikinä, ikinä lakkaa suodattelemasta omaa totuuttani ja ala kiillottamaan elämää miksikään muuksi kuin mitä se on;

Elämä on ihan helvetin hieno ja kontrolloimaton lahja, sellainen joka tekee jokus kipeää, on pelottavaa, epävarmaa, isoa, sydäntäriipaisevan kaunista, tulista, antoisaa, ottavaa, kasvattavaa ja suurta, enkä mä tahtoisi että se olisi mitään muuta.

Kiitos, rakastan ihan jokaista teistä.

Paljon kysymyksiä, just nyt ei yhtään vastauksia.

Istun keittiön pöydän ääressä. Sataa. Olen tänään meditoinut, joogannut, reflektoinut ja ulkoillut, ja silti yhä edelleen rinnassa on möykky ja mieli ylianalysoi elämää.

Mietin ihmisiä jotka purkaa vihaansa toisiin ja miksi olen aina niin pehmeä etten osaa sanoa toisen muhun kohdistuvalle vihalle ei. Mietin miten eri tavalla asiat mun arjessa oli kuukausi sitten, miten ne verkkaiset päivät, luontoretket ja syvä mielenrauha tuntuu nyt kuin unelta. Mietin sitä miksi olen ihan yhtäkkiä menettänyt läjän seuraajia, miksi tunnen niin usein että olen muille ihan liikaa tai sitten liian vähän. Mietin olisiko parempi olla jakamatta rehellisesti myös kompurointejani, jakaa vain hyviä ja vahvoja hetkiä.

Mietin läheistä, joka siirrettiin laivamatkan päähän toiseen sairaalaan ja jonka tilanne on pysynyt samana. Ikävöin lempi-ihmistä joka lähti eilen määrittelemättömäksi ajaksi läheisen luokse, en tiedä milloin hän palaa. Mietin laskuja pöydälläni joita ei ole varaa maksaa vielä kahteen viikkoon.

Mietin sitä, miten joillain tuntuu olevan niin kovin vahva tatsi omaan intuitioon ja sen seuraamiseen, ja miten mun intuitio katoaa sillä sekunnilla kun elämä heittää yhtäkkiä volttia. Miten mä en tiedä mihin olen matkalla, en tiedä pitäisikö vetäytyä erämökkiin ja keskittyä meditoimiseen vai pysyä tässä, en tiedä teinkö oikean valinnan kun ilmoittauduin joogaopettajakoulutukseen enkä tiedä mikä mun tarkoitus tässä maailmassa on. Sisäinen tarkoitus on toki rauha ja onnellisuus.. Mutta ulkoinen? Miten voin olla avuksi maailmalle? Miten palvelen parhaiten? Miten mä voin osaltani tehdä tästä maailmasta parempaa paikkaa meille kaikille, tuleville sukupolville?

Paljon kysymyksiä, just nyt ei yhtään vastauksia. Istun tässä, hengitän uudelleen ja uudelleen hartioihin rentoutta kun ne pyrkii kasaan. Tänään on lauantai, sataa, mun rinnassa on möykky, enkä mä tiedä miksi ihmeessä jaan tän kirjoituksen mutta tiedän että kirjoittaminen tuo ihan vähän tilaa sen möykyn ympärille.


01030506 08